Aurubis-turnaus kosteassa säässä

Aamu valkeni harmaana, ja taivaalla roikkui pilvi, joka näytti jo etukäteen tietävän, mihin päin sade tulisi kaatamaan. Mutta mikään ei estä pieniä futareita, joilla on uudet säärisuojat, nappikset ja rajaton into.

Turnauspäivä alkoi poutasäässä, pilvet roikkuivat taivaalla – joka parin tunnin kuluessa muuttui pieneksi tihkuksi ja sateeksi. Lopulta kentän nurmi oli kastunut lähes vesiliukuradaksi.
Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi, tunnelma oli katossa. Vanhemmat värjöttelivät kentän reunalla huppujen alla, mutta lapset – he juoksivat ja pelasivat kuin pelissä olisi mestaruuspanokset.

Pelin jälkeen, kun lapset olivat läpimärkiä, posket punaisina ja hiukset liimautuneina, heidät asetettiin riviin.
Jokainen sai kaulaansa mitalin – ja se oli siinä. Silmät kirkastuivat, hymyt syttyivät, ja jokaisesta tuli sillä hetkellä mestari.

Kentän laidalla seisoi joukko märkiä mutta ylpeitä vanhempia!
Näistä hetkistä rakentuu joukkuehenki, rakkaus lajiin – ja muistot, joita ei sadekaan vie pois.

Kiitos osallistuneille joukkueille!