P11 Ahvenanmaalla

Aivan viime vuoden lopulla tehtiin joukkueessa päätös ilmoittautumisesta mukaan Alandia Cupiin, sillä sehän on once in a lifetime -turnaus, jonne pojilla on mahdollisuus osallistua vain 11-vuotiaina. Alun perin mukaan ilmoittautuneiden 10 pojan voimin ei ihan uskallettu vielä matkaan lähteä, joten joukkuetta täydennettiin muutamalla oman seuran tytöllä, jotta kovassa turnauksessa riittäisi myös vaihtopelaajia. (Vuoden vanhemmat tytöt saavat Palloliiton virallisten sääntöjen mukaisesti pelata nuorempien poikien sarjassa.)

Ilmoittautumisen jälkeen mietittiin varainhankintaa ja matkakulujen kattamiseksi järjestettiinkin paperinmyyntikampanja, jonka ansiosta ainakin jojon kotoa löytyy nyt puoleksi vuodeksi vessapaperia...

Kevät kului tarkempaa turnausinfoa odotellessa ja kesäkuu sekä matkaanlähtö koittivat nopeammin kuin arvattiinkaan.

Karhu-Futiksen P11 -joukkueen 6 päivän turnausmatka kohti Ahvenanmaata alkoi siis perjantaina 16.6. klo 6. Prisma Mikkolan pihalla olikin innokkaita pelaajia jopa kahden joukkueen verran, sillä matkustimme yhteiskuljetuksella FC Ulvilan kanssa. Hieman jännitystä oli ilmassa, mutta iloinen puheensorina täytti bussin, kun se lähti kohti Turkua, josta matka jatkui sitten laivalla Maarianhaminaan.

Kaikki pääsivät onneksi Turussa laivaan (jopa jojo onnistui ajamaan tavarakuljetusta varten vuokratun pakun sisälle laivan ruumaan) ja hikinen sekä jännittynyt tunnelma olikin lähes käsin kosketeltavissa laivan kääntäessä keulansa kohti Ahvenanmaata.

Laivaan ja sen pelihuoneisiin ehdittiin hieman tutustua aamupäivän aikana ja lounaallekin päästiin hetken jonottamisen jälkeen. Päivän pasta maistui toisille enemmän, toisille vähemmän. Taisi olla ensimmäiset tax free-ostokset tehtynä ja sokeriöverit päällä joillakuilla jo ennen lounasta, mikä osaltaan verotti ruokahalua. Laivamatka sujui kuitenkin mukavasti auringonpaisteessa ja päästiinpä laivalla näkemään hieman erilaisiakin jalkapallotaitoja, kun esiintymislavalle hyppäsivät Football Freestylerit, Minna ja PeGe. Ennen Maarianhaminan satamaan saapumista, pelaajat saivat rannekkeet, joista tunnisti Alandia Cupin osallistujat ja joilla pääsi mm. turnausbussiin. Satamassa joukkue odottelikin sitten hetken aikaa turnausjärjestäjän bussikuljetusta viemään pelaajat majoituskoululle ja samaan aikaan jojo jo ajeli etukäteen pakulla koululle viemään tavaroita.

Joukkueen viimein saapuessa perille majoituskoululle, auto oli jo lähes kokonaan tyhjennetty ja pelaajille jäikin hommaksi etsiä omat tavaransa majoitukseen varatusta luokasta sekä valita nukkumapaikka ja laittaa se valmiiksi ennen lähtöä avajaisiin.

Pieni tutustumiskierros koulun ympäristössä osoitti, että paikka oli varsin kelpo kaikenlaisiin aktiviteetteihin ja sitten jo mentiinkin turnausbussilla torille, josta avajaiskulkue lähti liikkeelle. Ensin vähän avattiin äänijänteitä tulevaa paraatia varten, joka siis starttasi torilta ja kulki pitkin katuja kohti turnauksen pääareenaa, WHAta (Wiklöf Holding Arena). Matkalla kuultiin erittäin kovaäänisiä ”K-F” -huutoja poikien innostuessa huutokilpailusta vastustajajoukkueiden kanssa. Areenalla kuultiin parit pienet puheet ja toivotettiin kaikki joukkueet tervetulleiksi turnaukseen.

Avajaisten jälkeen matkattiin jälleen bussilla takaisin majoitukseen ja yhteistuumin oli päädytty pizzailtapalaan, joka saapuikin perille jonkin ajan kuluttua. Taisi olla hieman eksoottisia pizzamakuja paikallisessa pizzeriassa tarjolla, tai sitten oli jo alle naposteltuna omia eväitä, kun ihan jokainen pizzapala ei pelaajiin uponnut.

Ensimmäisenä iltana harjoiteltiin jo vähän pelaamista Ahvenanmaan maaperällä, kun pojat potkivat palloa koulun pihan tekonurmella.

Nukkumaanmeno oli osalle pelaajista vähän hankalaa, kun ilta-aurinko valaisi koko majoitustilan. Onneksi väsymys oli kuitenkin melkoinen ja uni saavutti kaikki jossain vaiheessa, vaikka valoisaa olikin.

Turnausjoukkueeseen kuuluneille tytöille oltiin illan aikana laitettu nukkumapaikat valmiiksi, jotta he pääsivät mahdollisimman pian nukkumaan. Tytöillä oli siis perjantaina peli Maskussa ja he tulivat vasta iltalaivalla Turusta ja olivat noin klo 1.35 perillä majoituskoululla. Tytöt saivat yöpyä omassa pikkuhuoneessa aivan poikien luokan vieressä, joten heidän saapumisensa ei herättänyt ketään poikien luokassa…

Ensimmäiseen pelipäivään heräiltiin hieman väsyneinä, mutta kuitenkin innokkaasti ja onneksi aamupala oli oikein ravitseva.

Pelikentälle suunnattiin heti klo 8 jälkeen, kun oli ensin kuunneltu valmennuksen ohjeet tulevaan peliin. Onneksi kenttä oli vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä koululta, joten siirtymisiin ei tarvinnut varata paljon aikaa.

Ensimmäinen peli HIFKiä vastaan kääntyi lopulta harmittavaksi tappioksi, vaikka meidän peliä tuntui pitkälti olevan, mutta maaleja ei vaan saatu aikaiseksi. Tappiosta ei kuitenkaan lannistuttu, vaan suunnattiin takaisin majoituskoululle odottelemaan lounasta sekä valmistautumaan iltapäivällä olevaan toiseen peliin.

Päivän toinen peli (K-F vs Mäntsälän Urheilijat) olikin sitten selkeästi jo enemmän meidän näköistä peliä ja voittohan siitä tulikin. Pelin jälkeen palattiin jälleen majoituskoululle ja luvassa oli hetki vapaata oleilua (joka näille pojille tarkoitti piiloleikkiä koululla tai jalkapalloa koulun pihassa) sekä tietenkin ruokaa, sillä päivällinen oli katettuna. Myös läheinen uimaranta tuli testattua ja vesi oli meressä melko viileää (ainakin jojon mielestä, muut saattoivat olla toista mieltä).

Osa pelaajista lähti vielä päivän päätteeksi valmentajien kanssa katsomaan Kansallisen liigan peliä WHA-areenalle.

Jojot lähtivät iltapalaostoksille paikalliseen S-markettiin tuoden pelaajille ravitsevaa iltapalaa; perusvoileivät maistuivat sekä omenalohkot ja banaanit tekivät myös kauppansa.

Toisena yönä ei enää auringonvalo niin paljon häirinnyt, kiitos einiinkauniiden jätesäkkiviritysten, mutta silti hiljaisuus luokkaan saapui vasta hetken levottomuuden jälkeen. Jäi kyllä vähän arvailujen varaan, puhuiko väki tarkoituksella vai unissaan.

Sunnuntaiaamuna herätys oli hieman edellistä aiemmin, mutta taasen saman kaavan mukaan mentiin. Aamupala tarjoiltiin onneksi samassa rakennuksessa kuin majoitusluokkamme, joten osa pojista sai luvan käydä omatoimisesti aamupalalla jopa jo ennen toimihenkilöitä. Jälleen tarjolla oli ravitseva puuro ja leipä -aamiainen.

Toisen pelipäivän ensimmäinen peli aloitettiin klo 8 ja vastassa oli majoituksessa lähes seinän takana oleva naapuri, Leppävaaran Pallo, joka sai kokea porilaisen voitontahdon. Tämä päivä siis aloitettiin voitolla.

Pelin jälkeen oli vuorossa pientä pallojumppaa koululla lounasta odotellessa. Ja sitten valmistauduttiin taas iltapäivän peliin.

Ja koska voittoputki nyt oli päällä, niin päivän toinenkin peli päättyi meidän voittoon! EIF eli Ekenäs Idrottsförening r.f joutui lähtemään kentältä päät painuksissa, kun K-F jyräsi voittoon.

Tämän pelin jälkeen suuntasimme tutustumaan yhteen Ahvenanmaan kuuluisimmista nähtävyyksistä eli Pommerniin. Siellä saimme kuulokkeista kuunnella opastetun kierroksen entisaikojen laivamatkalta valtamerten yli.

Vanhassa purjelaivassa oli tunnelmallista ja monia ihmetytti, mitä näillä kaikilla köysillä ja koneilla tehtiin. Aika erilaisia on nykypäivän purjeveneet ja tekniikka hieman kehittyneempää. Samalla reissulla tutustuimme myös merenkulkumuseoon.

Illalla oli ohjelmassa turnausdisco kaikille Alandia Cupin osallistujille ja loppujen lopuksi jojo lähtikin vain 8 pelaajan kanssa katselemaan biletunnelmia muiden jäädessä koululle pallottelemaan.

Maanantain pelipäivä olikin hieman erilainen kuin muut, sillä päivän ensimmäinen peli oli vasta lounaan jälkeen. Eli aamupalan sai käydä nauttimassa omaan tahtiin ja lounaalle mentiin hetimiten sen alkaessa klo 10.30, jotta pelikunto oli kohdillaan klo 13, kun vastaan asettui FC Kuusysi. Tämä peli oli selkeästi hankalampi ja tuloksena olikin valitettavasti tappio, joka tuntui ottavan koville.

Tappiosta harmistunut joukkue siirtyi takaisin koululle ja harmitukset päätettiin poistaa suuntaamalla läheiseen kauppakeskukseen shoppailemaan, sillä alun perin tälle päivälle suunniteltu keilaus olikin aivan täyteen buukattu.

Shoppailuretken jälkeen lähdettiin koululle päivälliselle ja miettimään seuraavan pelin taktiikkaa.

Päivän viimeinen peli alkoi vasta klo 18.50, joten tämä pelattiin selkeästi myöhemmin kuin mihin parina ensimmäisenä päivänä oli totuttu. Onneksi sää kuitenkin suosi ja ilta-auringon paistaessa pelattiin todella tiukka peli Piikkiön palloseuraa vastaan. Lopulta tämä peli päättyi tasan 1-1.

Viimeinen pelipäivä meidän osalta alkoi jälleen mainiolla aamiaisella ja sitten otimme matkan määränpääksi Godbyn ja siellä olimme varanneet tutustumiskäynnin Taffelin tehtaalle. Saimme kuulla perunalastujen matkasta pellolta sipsikulhoon ja pääsimme myös tehtaan puolelle kurkistamaan pakkauskoneita sekä näimme aivan valtavan sipsivaraston. Saimme kukin mukaamme myös ”tiimilippikset” ja muutaman pussillisen herkullisia perunalastuja.

Taffelin tehdaskierroksen jälkeen palasimme koululle valmistautumaan meidän turnauksen viimeiseen peliin. FC Kontu – Karhu-Futis ottelu alkoi klo 12.10 ja tämä kääntyi tiukan väännön jälkeen meidän voitoksi. Tässä kohden voitto oli erittäin ansaittu ja tuntui hyvältä, sillä niin hienon turnauksen meidän joukkue oli pelannut.

Ja koska kannustusjoukoissa olleet pelaajien siskot olivat luvanneet voiton tullessa ottaa kylmän kylvyn, niin pojathan kaatoivat litrakaupalla vettä näiden kannattajien päälle.

Viimeisen pelin jälkeen suuntasimme suoraan koululle lounaalle ja sitten aikaisempien suunnitelmien mukaisesti, mutta kylläkin hieman aikaistettuna otimme jalat alle ja lähdimme kävellen läheiseen Mariebadin kylpylään. Kylpylässä sai huuhdeltua kaikki jalkapallokentän pölyt pois ja pääsi myös kokeilemaan korkeaa vesiliukumäkeä. Pari tuntia vierähti kylpylässä lähes silmänräpäyksessä ja sitten käveltiinkin jo takaisin majoituskoululle.

Tämä oli nyt viimeinen ilta, joten pelaajat saivat olla hyvinkin vapaasti ja useimmiten löytyivätkin koulun tekonurmelta pallon kanssa 😊

Iltapala nautittiin aikaisemmista illoista poiketen ulkona ja taisipa naapurit olla jopa hieman kateellisia, kun meidän grillattujen hot dogien käry leijui koulun pihamaalla.

Iltapalan yhteydessä oli myös joukkueen tämän turnauksen Fair Play pelaajan valinta. Eli jokainen pelaaja ja toimihenkilö saivat pisteyttää 3 pelaajaa, jotka olivat heidän mielestään turnauksessa toimineet reilusti ja pelanneet hyvin, huolehtineet tavaroistaan jne.

Pisteet laskettiin ja eniten pisteitä kahmi eli Fair Play palkinnon sai pelaaja #21 Onni Lahti.

Onni palkittiin pikku pokaalilla ja hän sai myös valita karkkiherkun.

Lisäksi kaikki joukkueen turnauksessa saamat viirit jaettiin pelaajille Fair Play äänestyksessä annettujen pisteiden mukaisessa järjestyksessä. Kaikille riitti ainakin joku herkku, mikäli viiri jäi saamatta eli tyhjin käsin ei jäänyt kukaan.

Viimeinen yö ja aamu olivat melko rauhallisia ja viimeisenä päivänä ei enää ollut niin paljon aikatauluja, kunhan kaikki saivat ruokaa ja ehtivät laivaan. Myös finaalipeleihin oli tarkoitus mennä, mutta bussikyydit ei oikein enää toimineet yhtä hyvin kuin aiemmin. Lopulta pelaajat kuitenkin pääsivät mukaan katsomaan finaalia, joka olikin melkoisen jännittävä ja meni ihan rankkareille asti. Koko P11 turnauksen voitti lopulta PEP Black (Pohjois-Espoon Ponsi).

Luokkahuoneet olivat meidän osalta siivottuina jo hyvissä ajoin ennen kuin piti lähteä kohti satamaa. Ehdittiinpä siinä vielä käydä keskustassa hakemassa paikallisesta marketista pientä evästä, jota nautittiin puistossa laivan saapumista odotellessa.

Laivaa odotettiin kyllä pitkään ja hartaasti ja taisi olla joku kommunikaatiokatkos jossain päässä satama-aluetta, sillä autojen lastaus laivaan jäi aivan viime minuuteille, mutta ehti sentään jojokin pakun kera mukaan kotimatkalle.

Laivaan päästyä olikin heti ensimmäisenä vuorossa Buffet -ruokailu, jossa nautittiin erilaisista herkuista, joita oli noutopöydät täynnä. Pitkään ja hartaasti sai herkkuja nautiskella ennen kuin hätisteltiin pois seuraavan kattauksen alta.

Myös paluumatkalla oli mukana Football freestylereita, joiden näytöstä saatiin ihailla ja taisipa joku uskaltautua osallistumaan myös Ville Viikingin limbokisaan.

Kokonaisuutena matka oli erittäin onnistunut, toivottavasti myös pelaajat olivat samaa mieltä. Turnauksessa pelattiin siis 7 peliä, joista 4 voitettiin, 1 päättyi tasan ja kärsittiin 2 tappiota. Kokonaissijoitusta ei määritelty, koska ei päästy jatkopeleihin, mutta paremmalla puolella oltiin yhteensä 74 joukkueen joukosta.

Ja ruoka oli hyvää, sitä oli riittävästi ja sen tarjoilu oli erittäin sujuvaa! Jossain vaiheessa tuntui, että koko ajan syödään.

Erittäin suuret kiitokset kaikille omatoimimatkalla olleille vanhemmille, jotka olitte apukäsinä paikan päällä käytännön asioissa ja erityisesti kuljetusapuna meidän yhteisissä ohjelmissa.

Nyt nenä kohti tulevia koitoksia, osalla suunnitelmissa Wasa Cup, osalla Pori Cup…

Joka tapauksessa pelaamaan pääsee viimeistään elokuussa, kun pyörähtävät käyntiin jälleen Palloliiton sarjapelit P11 Taso 3.

Teksti: jojo-Sanna

Kuvat: Alandia Cupin wa-ryhmän jäsenet